Hetkinen. Ahteri on jo sohovalla. Hyvä. Läppäri syiissä. Toimii. Luukku auki ja ohojelmat kans. Näyttö suht kirkkaalla. Jossain tuossa muutaman kymmenen sentin päässä. Jos oikeen kokkeilee. Ihan varmaks ei Ukko uskalla sanua ku näkökyky on luokkaa sumunen. Viime viikon kortisoonipommin ja hyvin nähyn parin päivän jäläkeen ollaa taas siinä normitilasa. Mutta ei kuuku soittua lääkäriltä. Ei.
Ja jos ei tuossa ois ollu tälle päivää riittävästi harmia ni keli. Sitä ei Ukko ossaa sanua oottako te huomannu mutta joku ihimeen aalto on iskeny tähän armaaseen kotimaahan. Ja se on semmonen kuuna ja hikinen. Ja painostava. Ja suoraan sanottuna… No. Jätetään se arvio sanomatta. Kaikemmaaliman räppänät on auki. Ja puhalluslaitteet päällä. Kylymää juomaa mennee. Tekis mieli istua tuolla jääkaapissa. Taikka pakastimessa.
Vaan pienet ne toisaalta on nuo murheet. Ukko ja syöpä on jo sevverta hyviä kavereita etä tullee oikeen hyvin toimeen. Monta muuta tautomerkkistä kaveria ois jotka on huonompia kumppaneita. Ei Ukko haluais mittää kasvainsyöpää. Eikä mittää lihastautia. Saatikka mittää muistisairauttakkaa. Että jos nykynen vaihtoehto on siitä huonosta kopasta ni aina löytyy huonompi. Uskokaa pois.
Nii. Ja jos kuumuus haittaa ni eipä tarvi montaa kuukautta ootella. Alakaa viilenemään. Tullee lunta. Ehkä. Ja pakkasta. Jouluki. Ja uus vuos. Että saa sitte taas valittaa ku o kylymä. Vaan kuten Ukko on joskus sanonu ni se on se helepompi lämpötila. Jaa miksikö ? Ku voi laittaa lissää vaatetta jos palelee. Ny ei auta vaikka repis nahan päältään. Ei viilene. Ja ohikulukijat saattaa ihimetellä. Hulluna pitävät. Vaan se eijjjoo mittää uutta. Hih.
Niiettä jos vaikka lähtis hilippasemmaa tuonne kartanolle ihan niinku se aatami. Tai sitte ei. Miettikääpä sitä. Ni.